Romanipoliittinen ohjelma 2018-2022 (ROMPO 2)

Suomen vuosien 2018-2022 romanipoliittisen ohjelman (ROMPO 2) päätavoite on tukea romanien myönteisesti jatkunutta yhteiskunnallista integraatiota sekä kielellisten, kulttuuristen ja sosiaalisten oikeuksien myönteistä kehitystä. Ohjelman lähtökohtana on, että nykyinen lainsäädäntö ja kattava palvelujärjestelmä tarjoavat hyvän pohjan roma­niväestön osallisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämiselle.

Keskeisimpiä laadun takeita ja toimeenpanon onnistumise­dellytyksiä ovat romaniväestön ja eri järjestöjen sekä viranomaistahojen oma aktiivisuus ja sitoutuminen sekä erilaisten yhteistyörakenteiden kehittyminen näiden toimijoiden välille. Tulokset ja niiden kestävyys ovat sidoksissa valtavirtais­tamistoimien tehokkuuteen sekä määräaikaisten ja kohdennettujen kehittämistoi­menpiteiden tuloksellisuuteen ja niiden vakiinnuttamistoimenpiteiden onnistumi­seen.

Romanipoliittisessa ohjelmassa esitellään monenlaisia hyviä käytäntöjä, ja ohjelman lopusta löytyvät näiden käytäntöjen laajemmat kuvaukset.

Ohjelman toimenpiteet

Romanipoliittisessa ohjelmassa on kahdeksan toimintalinjaa, jotka tähtäävät romanien koulutukseen osallistumisen vahvistaminen kaikilla asteilla, ammatillisen osaamisen lisääntymiseen ja työelämään integroitumisen vahvistamiseen, romanien yhdenvertaisuuden edistämiseen ja syrjinnän poistamiseen, sekä romanikielen ja -kulttuurin säilymiseen ja romanien voimaannuttamiseen sekä kansainvälisen romanityön kehittämiseen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ohjelmassa esitetään konkreettisia ja eri tahoille vastuutettuja toimenpiteitä.

Koulutus

Romanien koulutukseen osallistumisen vahvistamiseen kaikilla asteilla tarvitaan romanilasten ja -nuorten tarpeiden huomioimista varhaiskasvatuksessa, oppilaan ohjauksessa ja oppilashuollossa. Varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen henkilöstön koulutus ja tiedon lisääminen romaniväestöstä on tavoitteen saavuttamiseksi tärkeää, ja opetushenkilöstön tulee vahvistaa yhteistyössä kotien kanssa romanioppilaiden identiteettiä ja tietoisuutta omasta historiasta ja kulttuurista.

Romanien peruskoulun jälkeisestä koulutuksesta suurin osa tapahtuu ammatillisissa oppilaitoksissa. Yli kolmanneksella aikuisista romaneista on ammatillinen tutkinto, kun taas lukiokoulutus on vain harvalla. Ammatillisessa koulutuksessa romaniopiskelijat kohtaavat usein syrjintää etsiessään työssäoppimispaikkoja, ja oppilaitosten sekä työnantajien tulisikin tunnistaa syrjinnän vaikutus romanien kouluttautumisen ja työllistymisen esteenä. Oppilaitosten tulisi myös tehostaa opiskelijaa tukevia toimiaan koulutukseen liittyvien työharjoittelupaikkojen, työpaikoilla ta­pahtuvan ammatillisen oppimisen ja oppisopimuspaikkojen järjestämiseksi. Romaniväestön suhtautumista lukiokoulutukseen myönteisemmäksi parannetaan yhteistyössä romanijärjestöjen kanssa, esimerkiksi käyttämällä tilaisuuksissa vertaispuhujina lukion käyneitä romaneita. Myös oppilaan ohjauksessa tulisi keskustella romaninuorten kanssa lukiokoulutuksesta yhtenä vaihtoehtona. Korkeakouluissa ollaan havaittu toimiviksi käytännöiksi erilaiset romaneille suunnatut mentorointiohjelmat.

Työllisyys

Työnhakijoina romanit ovat työllistymisen edellytysten ja esteiden suhteen hyvin erilaisissa asemissa. Osa heikommassa työmarkkina-asemassa olevista tarvitsevat tukea työelämävalmiuksien parantamiseen, mutta toisaalta korkeastikin koulutettu romani voi kokea syrjintää niin työnhaussa kuin työpaikallakin. Työelämään integroitumisen vahvistamiseksi tarvitaan romaniasiakkaiden tukemista yksilöllisesti, muun muassa TE-palveluiden tavanomaisia tuki- ja ohjauspalveluja tehostamalla ja palvelutarpeet huomioimalla. Myös romanien näkeminen potentiaalisina yrittäjinä ja heille suunnattu yrittäjyyskoulutus ja -ohjaus vahvistaa romanien osallistumista työelämään.

Romaneihin kohdistuvaa syrjintää työmarkkinoilla ehkäistään kehittämällä syrjimättömiä rekrytointi- ja työelämäratkaisuja, ja tekemällä näkyväksi romanien kokemaa syrjintää. Monilla paikkakunnilla romanijärjestöjen ja muiden järjestö­jen projekti- ja hanketoiminnalla sekä kuntouttavalla työtoiminnalla on merkittävä rooli romanien työllisyyden hoidossa sekä kannustavassa ja voimaannuttavassa asiakastyössä.

Syrjinnän torjuminen

Romanien kohtaama vihapuhe ja romanivastaisuus ovat romanien mukaan lisääntyneet. Syrjinnän torjuminen ja yhdenvertaisuuden edistäminen ovatkin romanipoliittisen ohjelman läpileikkaavia tavoitteita. Hyviä keinoja edistää yhdenvertaisuutta ovat laadukas ihmisoikeus- ja kansalaiskasvatus, ja jo pienille lapsille pitäisi antaa mahdollisuus saada tietoa ja myönteisiä kokemuksia romanikulttuurista. Muita toimintatapoja ovat romanien huomioiminen ja heidän kuulemisensa yhdenvertaisuussuunnittelussa sekä hyväksi havaittujen yhdenvertaisuussuunnitelmien elementtien levittäminen. Myös romaneihin kohdistuvien viharikoksien vuosittainen seuraaminen ja näistä rikoksista ja niiden rangaistuksista uutisoiminen ovat toimivia toimenpiteitä.

Romaniväestö saattaa kohdata myös moniperusteista syrjintää, eli syrjintää useamman kuin yhden syrjintäperusteen perusteella. Syrjinnän kohteeksi voi joutua paitsi romanitaustan, myös esimerkiksi vammaisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan romaninaiset kohtaavat arjessaan enemmän syrjintää kuin romanimiehet. Romaniasiain neuvottelukunnat ja romanijärjestöt ovat sitoutuneet edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa, ja tämän tulee näkyä kaikessa toiminnassa aina suunnittelusta toimintaan ja tavoitteisiin. 

Yhdenvertaisuusvaltuutettu ja romanijärjestöt kohtaavat työssään romanien asumisongelmien laajuuden päivittäin, vaikka romanien asuinolosuhteet ovat vuosien saatossa parantuneet. Suuri osa yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon tehdyistä romaneja koskevista syrjin­täilmoituksista koskee juuri asumista. Romanit asuvat pääasiassa valtion tukemissa vuokra-asunnoissa, koska heidän on vaikea saada asuntoa yksityisiltä vuokramarkki­noilta heikon taloudellisen asemansa ja heihin kohdistuvien ennakkoluulojen vuok­si. Asumiseen liittyvien ongelmien ratkaisuissa voidaan käyttää esimerkiksi naapurisovittelua ja sosiaalista isännöintiä. Romaniväestöön kuuluvien vapaaehtoisten kouluttaminen erilaisiin sovittelutilanteisiin on hyvä käytäntö. Myös tiedottaminen lainsäädännön ja hyvän hallintota­van mukaisista sekä kulttuuriset piirteet huo­mioivista menettelytavoista asukasvalinnoissa ja asumisneuvonnassa ehkäisevät romaniväestön syrjintää asuntomarkkinoilla. Viranomaisilla on velvollisuus puuttua romaniväestön sisäiseen asumissyrjintään. Monissa kunnissa tarvitaan toimia, jotka edistävät romaniväestön sisäistä syrjimättömyyttä ja yhdenvertaisuutta asumispaikan valinnassa.

Verrattuna moniin muihin vähemmistöihin ja erityisryhmiin romaniväestön tilannet­ta sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjinä on tutkittu verrattain vähän. Esimerkiksi neuvola- ja perhepalveluissa palvelun laadun takaaminen voi edellyttää eri palvelualojen ammattilaisilta romanikulttuurin ja romaniyhteisön elinolojen tar­kempaa tuntemusta, kulttuurisensitiivistä työotetta ja asiakaslähtöistä palve­lumuotoilua. Rakentava yhteistyö romaniväestön ja palvelujen kehittäjien kanssa on tärkeää palvelujen laadun parantamiseksi. Tätä varten on olemassa monia hyödynnettävissä olevia tiedotus-, yhteisötyö-, kulttuuritulkkaus-, palautteenanto-, arviointi- ja muutoksenhakumenetelmiä.

Kielen ja kulttuurin vahvistaminen

Perustuslain mukaan romaneilla on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Suomessa puhuttu romanikielen pohjoinen murre, kaalo, on vakavasti uhanalainen, ja sen säilyminen edellyttää pikaisia toimenpiteitä. Suomen romaneista enää vain vähemmistö puhuu romanikieltä ja heistä­kin suuri osa vain välttävästi, joten kunnissa voi olla haastavaa löytää tarpeeksi oppilaita kielen opetukseen ja osaavia opettajia opettamaan heitä. Tällaisissa tilanteissa voidaan hyödyntää esimerkiksi etäopetusta. Romanikielisten sisältöjen yhdistäminen osaksi romani­perheiden, lasten ja nuorten sekä vanhusten leiritoimintaa sekä kulttuuritapah­tumia ja seurakuntaelämää pitää kieltä elinvoimaisena.   

Helsingin yliopistossa on mahdollisuus suorittaa romanikielestä ja –kulttuurista 60 opintopistettä kattavat perus- ja aineopinnot. Opintoihin voi pyrkiä avoimen yliopiston tai erillisten opintojen haun kautta.  

Romanimusiikkia lukuun ottamatta romanikulttuuria ja -taidetta on tutkittu melko vähän. Romanitaiteen ja –kulttuurin edistämisen toimenpide-ehdotukset perustuvat ensisi­jaisesti tavallisen romaniväestön taide- ja kulttuuripalvelujen saatavuuden, saavu­tettavuuden ja osallisuuden turvaamisen ajatukselle. Romanikulttuuria halutaan tuoda esiin myös pääväestölle eri taide- ja kulttuuri-instituutioissa, ja romanien tai­detta sekä kulttuurillista rikkautta tulee avata entistä laajemmalle yleisölle. Tämän vuoksi taide- ja kulttuuripuolen harrastusmahdollisuuksia tulee parantaa ja taiteelli­sesti lahjakkaita romanilapsia ja -nuoria tulee tukea esimerkiksi taiteen perusopetuksessa. Romanien pääsyä yleisten taide- ja kulttuuripalvelujen piiriin tulee edistää eri keinoin, mikä edellyttää ymmärrystä romanien osallistumi­sen esteistä ja mielenkiinnon kohteista.

Yleisradio tuottaa kerran viikossa Romano Mirits –radio-ohjelmaa, joka sisältää romaninkieliset uutiset.

Romanijärjestöjen voimaannuttaminen

Romaniväestön osallistaminen ja aktivoiminen omien asioidensa ajamiseen sekä paikallisesti että järjestötasolla on romanipoliittisen ohjelman keskeinen tavoite. Tavoitteena on luoda romaneille uusia vaikuttamismahdollisuuksia heitä itseään koskevissa asioissa. Yhteiskunnallinen voimaantuminen ilmenee aktiivi­suutena kansalaisuutena ja eri-ikäisten romanien osallistumisena koko yhteiskuntaa hyödyttävään yleishyödylliseen toimintaan kuten järjestötyöhön, ja näkyy sitoutumisena omaa yhteisöä koskettavien asioiden ajamiseen esimerkiksi kansalaisvaikuttamisen tai politiikan keinoin. Esimerkkinä voidaan mainita romaninuorten neuvoston perustaminen pääkaupunkiseudulle vuonna 2015.

Ympäri Suomea on perustettu 2000-luvun alusta lähtien paikallisia ja alueellisia romanijärjestöjä, ja järjestötoiminnassa on mahdollisuuksia integraation toteutumiseen sekä aktiivisen kansalaisuuden edistämiseen. Monet romanijärjestöt tekevät arvokasta yhteistyötä kuntien ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Romanijärjestöjen jäsenten määrää tulisi kasvattaa ja järjestöjen välistä yhteistyötä lisätä, jotta tämä arvokas säilyisi.

Alueellisen, paikallisen ja kansainvälisen romanityön kehittäminen

Alueellisten romaniasiainneuvottelukuntien (AlueRonk) toiminnan tarkoituksena on valtakunnallisen neuvottelukunnan tavoin edistää romaniväestön yhteiskunnallisia osallistumismahdollisuuksia sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä elinolosuhteita. AlueRonkit työskentelevät viranomaisten ja romaniväestön poik­kihallinnollisina yhteistyöeliminä. Alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien työn ytimessä on paikallisen romaniyhteisön vahva tuntemus, joka edellyttää hyviä yhteistyöverkostoja sekä jalkautuvaa kenttätyötä. Monilla paikkakunnilla on myös ollut vakiintunutta paikallisromanityöhön liittyvää yhteistyötä. Virallisia AlueRonkin tai kuntalai­saloitteen aloitteen pohjalta nimettyjä paikallisromanityöryhmiä (PRT) on toiminut Suomessa jo vuodesta 2002 eri puolilla maata. Paikallisromanityön toiminnan lähtökohtana on käytännönläheisyys ja merkityk­sellisyys paikalliselle romaniväestölle. Yhdenvertaisuuden edistämiseksi tärkeää on myös ennakkoluulojen ja stereotypioiden poistamiseen tähtäävä aktiivinen tiedottaminen ja jatkuva vuoropuhelu viran­omaisten ja romanien välillä.

Romanipoliittisen paikallisen toimeenpanon tueksi on laadittu opas. MAARO-opas on tarkoitettu alueellisille, maakunnallisille ja kunnallisille toimijoille vuosien 2018-2022 romanipoliittisen ohjelman (ROMPO 2) paikallisen toteuttamisen tueksi. Oppaan toimintalinjat ja niihin sisältyvät toimenpiteet pohjautuvat romanipoliittiseen ohjelmaan, mutta toimintalinjojen toteutuksen tulee heijastaa alueen romaniväestön toiveita ja tarpeita sekä olemassa olevaa palvelurakennetta. Romaniväestö on sisäisesti monimuotoinen, joten ryhmän sisäisen yhdenvertaisuuden ja osallisuuden takaamiseksi onkin huomioitava näkökulmat, joita esimerkiksi eri ikäisillä tai eri paikkakuntaa edustavilla romaneilla on. Tavoitteena on, että jokaiselle MAARO-ohjelmalle asetetaan osana yleistä indikaattoriseurantaa maakunnalliset ja/tai kunnalliset seurantaindikaattorit, joiden perusteella ohjelman toteuttamista seurataan.

Oppaaseen on koottu romanipoliittisen ohjelman paikallisille toimijoille osoitetut toimenpiteet. Oppaan lopusta löytyy ohjeita toimenpiteiden hankkeistamiseen, sekä rahoituslähteitä, joista hankkeita varten voi hakea rahoitusta.

Suomi on johtavia euroop­palaisen romanipolitiikan poliittisia ja taloudellisia tukijoita. Suomen kansainvälises­sä romanipolitiikassa korostetaan sosiaalisten olojen parantamista, romanien yhdenvertaisia oikeuksia ja osallisuutta. Suomen johtavana toiminta-aja­tuksena ja viestinä on ollut, että eurooppalaisten järjestöjen romanipolitiikkaa tulee tehdä romaneja ja romanijärjestöjä kuullen. Suomen eurooppalaisen romanityön painopisteet ovat perus- ja ihmisoikeusnäkökulman vahvistaminen osana eurooppalaista romanipolitiikkaa, romanien työllisyyden esteiden purkaminen, teknologian, digitalisaation ja sosiaalisten innovaatioiden hyödyntäminen romanien osallisuuden lisäämiseksi, romanipolitiikan ja romanien vaikutusmahdollisuuksien vahvistaminen, romaninaisten voimavaraistaminen ja omaehtoisen toiminnan tukeminen kaikilla tasoilla.

Alla pysyvä linkki ROMPO 2:n ladattavaan PDF-versioon:

Suomen romanipoliittinen ohjelma 2018-2022 (ROMPO2)

Alla linkki MAARO-oppaaseen:

Romanipoliittisen ohjelman alueellinen toimeenpano