Pääsihteerin mietteitä kansainvälisen romanipäivän aattona

8.4. vietetään jälleen kansainvälistä romanipäivää kaikkialla Euroopassa. Päivän aikana romanit ovat äänessä, heitä kuunnellaan ja katsellaan erilaisissa tapahtumissa. Joissakin valtioissa, kuten Suomessa, suositellaan, että tätä päivää juhlistetaan liputuksella.

TÄSSÄ TILANTEESSA OLEMME JUURI NYT

Seison jälleen näiden lippujen edessä ja mietin miltä tämä kansainvälinen romanipäivä näyttää minulle tänä vuonna.

Voisin lopettaa tarinan lyhyeen toteamalla, että Suomen lipun näkeminen tässä rivistössä tuntuu usein hyvältä ja pieni positiivinen kansallistunnekin saattaa toisinaan nousta pintaan. Tällä hetkellä tuntemukseni ovat ristiriitaiset.

Tänä vuonna jäi Suomen lippu hyvin pienelle huomiolleni ja katselin lähinnä joitakin muita lippuja ja ajattelin, että miten romanien ihmisoikeudet toteutuvat käytännössä Euroopassa.

ENNAKKOLUULOT JA RASISMI OVAT UNIVERSAALEJA

Ennakkoluulojen ja rasismin kohteena on lukuisa joukko eri ihmisryhmiä, mutta koska 8.4., vietetään kansainvälistä romanipäivää ovat romanit fokuksessa.

Minkä takia romanien pitää tauotta taistella, puolustaa ja vaatia ihmisoikeuksia itselleen? Kaikkialla Euroopassa. Eivätkö ihmisoikeudet olekaan universaalit ja kaikille kuuluvina, itsestään selvinä?

Ovat, paperilla, mutta eivät käytännössä.

SAMAT AIHEET VUODESTA TOISEEN

Olen käynyt Euroopan neuvostossa erilaisissa romaniaiheisissa tilaisuuksissa ja koulutuksissa vuodesta 1997 lähtien. Miten voi olla mahdollista, että puhumme edelleen lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin samoista asioista?

Vuodesta vuoteen kokoustetaan ja järjestetään myös koulutuksia, joissa pohditaan ja puhutaan romanien heikoista asuinolosuhteista, nuorten, tyttöjen ja naisten asemasta, koulutukseen ja segregoituihin kouluihin liittyvistä asioista, työllisyyteen liittyvistä ongelmista, oikeudesta julkiseen ja poliittiseen elämään osallistumisesta, terveysasioista, lähisuhdeväkivallasta, moniperustaisesta syrjinnästä, tasa-arvosta, rasismista, yhdenvertaisuudesta, johtajuudesta, romanikulttuurin ja -kielen arvosta ja historian opettamisesta ja viemisestä myös oppikirjoihin ja niin edelleen.

Listaan ei ole tullut montaa aihetta lisää näiden vuosikymmenien aikana. Toistuvasti ja väsymättä on puhetta, paperia ja suosituksia näistä aiheista syntynyt.

Tyhjää parempi sekin, mutta.

Samat aiheet ovat myös Euroopan unionin romanistrategiassa, jossa on esitelty lähes kaikki romanien elämässä olevat epäkohdat ja silti romanien tilanne ja asema on edelleen heikko kaikilla elämän osa-alueilla tai osassa niissä kaikissa jäsenvaltioissa.

Lue koko artikkeli linkistä